|
Vuosi 2010
21.12.2010
Kylän
ainoa katuvalo, se olen minä!
Kuljen
otsalamppuni valossa rantaan läpi tuulen ja tuiskun,
kuin joulujuhlasta eksynyt Lucia.
Vuoden
pimeimmistä hetkistä hyvän Joulun ja Uuden Vuoden toivotus
kaikille!
Taas
mennään kevään valoa kohden!
11.10.2010
Bergshagenin
matkailukausi alkaa olla tämän vuoden osalta valmis. Kausi
on ollut tiivis ja runsas, "kuuma" kuten Suomen kesä.
Kauden päättyessä on hieman samanlainen olo kuin luettuaan
pikavauhdilla sunnuntain sanomalehden: täytyy hetkeksi pysähtyä
kuuntelemaan, mitä kaikkea tulikaan koettua. Paljon tapahtui,
paljon hyvää - kiitos kaikille teille, jotka liityitte Saaristotalon
elämään kaudella 2010!
Syksyn kuluessa on jälleen
pienen inventaarion aika. On aika tarkastella, mitkä asiat kulkevat
mukana tuleviin kesiin, ja mistä asioista alkaa olla aika luopua.
Ensi kaudella toimintaamme tulee suuriakin muutoksia luopuessamme
leirikoulutoiminnastamme kevään "juhlaleirikoulun"
jälkeen. Mihin kaikkeen uuteen nuo muutokset johtavat, siitä
meillä on vasta pieniä aavistuksia. Kerromme, kun tiedämme
paremmin!
26.7.2010
Yhteensattumat
maustavat mainiosti elämää.
Normaalisti
emme aamiaismajoituksessamme tee iltaruokaa, mutta silloin tällöin
tulee tunne, että myöhään saapuville pyöräilijöille
on syytä varata jotakin suuhunpantavaa varmuuden vuoksi. Pari
kertaa olemme kesän aikana pyytäneet isääni valmistamaan
tähän tarkoitukseen yhtä bravuureistaan, espanjalaisten
kansallisruokaa paellaa. Ja molemmilla kerroilla olemme saaneet sitä
syömään yllättäen nälkäisiä
espanjalaisia pyöräilijöitä.
Heillä
on tarkka vainu!
20.6.2010
Ensimmäinen
Taikasulka-luontoterapiaretriittimme oli inspiraatiota, oivalluksia
ja
hyvää symboliikkaa täynnä. Joutsenet kaulailivat
onnellisina,
kotka
liiteli yllämme, ja taivaanrannassa valkeat purjeet pullistelivat
tuulessa.
Loppurummutuksen
ilossa tuntui, että juuri näitä
hetkiä varten tämä paikka on olemassa.
18.6.2010
Eilen
kolahti postilaatikosta Länsi-Turunmaan kaupungilta saatu purjeaiheinen
hopeakoru.
Se
oli palkinto saaristoaiheisen runokilpailun voitosta.
Koska
runo kehittyi vielä hieman lehdessä julkaistusta versiosta,
julkaistakoon se tässäkin:
Ne
etsivät runoja saaristoelämästä,
niinkuin
siinä olisi jotakin ihmeellistä.
Samat
tuulet puhaltavat,
vähän
rajumpina, vähän harmaampina.
Kaupan
Lasse myy munia, maitoa ja lauantain loton.
Ja
lossikuski, vallan kahvassa,
viittoo
ajamaan kannelle
totisena
kuin Tuonelan lautturi.
Tekeekö
minusta mikään runoilijaa tehokkaammin kuin tämä
lossi?
Henkeni
huurtuu tuulilasiin ja piirrän sille hymyn.
Taivas,
taas niin kauniisti aamuun laveerattu,
lossin
jurnuttaessa kohti hidasta kuolemaa.
Sen
tieltä kiihdyttävä joutsen tietää:
Tämä
on paratiisi sille, jolla on siivet.
.....
Tällaista
ehtii ajatella saariston asukki, joka omistaa vain soutuveneen ja
liikkuu
lautta-aikataulujen
armoilla. Onneksi huolivat vielä tämän runonkin jälkeen
lossille.
4.6.2010
Rengastie
on pyörähtänyt käyntiin.
Tuntuu
taas yllättävän mukavalta olla mukana piirissä,
ja
syy tynteeseen on helppo löytää: Ihmiset. Tänne
pysähtyy todella mukavia ihmisiä.
Kesäkuun
ensipäivinä on jo aamiaistouhujen lomassa ehditty käydä
keskusteluja
esimerkiksi
kasvatuksesta ja koululaitoksen nykytilasta, saatu irlantilaisnäkökulmaa
maailman talouskriisiin, ja pohdittu Tampereen ja Turun välisiä
kulttuurieroja.
On oikeastaan aika huikeaa, kuinka maailma löytää luo,
tähän pieneen pihapiiriin.
Tänään
ehdittiin itsekin maailmalle - Houtskariin. Monena vuonna siellä
on ollut tavoitteena käydä, ja viime vuonna oli jo lähellä.
Auton akku hyytyi kuitenkin ratkaisevalla hetkellä.
Tänään
reissu viimein onnistui, ja nyt osaamme hieman paremmin samaistua
tarinoihin, joita matkailijamme meille näkemistään
maisemista kertovat.
22.4.2010
Kovin
satunnaiseksi on 3G-verkon välähtely pihapiirimme päällä
kuitenkin jäänyt.
Siitä on tullut samaan tapaan iloinen yllätys kuin talvisesta
auringonpaisteesta
liikkuvien
matalapaineiden lomassa. Nyt, kun kevät kohisee ja kevätaurinko
lämmittää vedet virtaamaan, olen salaa toivonut tietoverkon
virran vuolastuvan samaan tahtiin.
No,
niin ei ole käynyt. Edelleen ehtii parhaimmillaan tehdä
piirroksen tai säveltää laulun koneen puksuttaessa
isompia liitetiedostoja auki. Ja jos ei ole varautunut, ehtii myös
turhautumaan.
Erästä turhautumispuuskaa
lähdin taltuttamaan keväiselle kävelylle, ja oivalsin
jotakin olennaista. Muuttoreissuiltaan palaavat linnut, aurinko ja
pellon pohjalla viipyilevä aamu-usva saivat muistamaan, että
olemme kaiken aikaa yhteydessä paljon olennaisempiinkin elämän
verkostoihin. Viimeistään avoimen tähtitaivaan alla
maalliset turhautumiset asettuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa.
Ja silti, jos joku operaattori
tämän sattuu sattuman oikusta lukemaan, saa antenneja mielellään
suunnata tännekin päin. Tämäkin verkko on tärkeä.
24.3.2010
Ilmassa
ja valossa on taas aivan erityinen voima.
Onnea
on lähteä kirjanpito- ja veroilmoitustöiden lomasta
sitä hengittämään.
Aurinkoisella
jäälakeudella hölkkäsi hiljaa kettu. Merikotkakin
liiteli keväisesti.
Taivas
rakoilee täälläpäin muutenkin. 3G-verkko on alkanut
osua silloin tällöin
Jumoon
saakka ja on moninkertaistanut hetkittäin nettimme nopeuden.
Tähän
asti olemmekin mokkulallamme surffanneet aika verkkaisesti
vastoin
kaikkia liiketalouden lakeja. Maailma valmistuu omia aikojaan.
4.3.2010
Tänä
talvena on saaristossakin voinut löytää hiihtämisen
riemun. Olin jo menneinä talvina melkein luopunut toivosta ja
tyytynyt rakentamaan sauvakävelyuraani. Nyt voin kuitenkin ilokseni
todeta palanneeni juuri upealta, uuden lumen alla kantavallta hangelta
Fresco-koiran kanssa. Ja jokin hiihtämisessäni on muuttunut.
En enää kaipaa vauhdikkaita pururatasuksiani. Allani ovat
nyt puiset metsäsukset, joilla on hyvä hiihtää
omia latuja, kuinkas muuten!
26.1.2010
Tätä
talvea! Jäätynyt meri on hiljaa. Meren jäätyminen
tuntuu tyynnyttävän tuuletkin. Lumen hiljaisen putoamisen
jääkannelle voi kuulla - voi kuulla lumen laulun! Nyt tuntuu,
että elo täällä on avainlauseemme mukaista: "Tulethan
kuulemaan kun puhuu hiljaisuus!"
8.1.2010
Ylvästelin juuri englantilaiselle, sikäläisestä
lumesta vouhottaneelle ystävälleni meren jäällä
kävelemisen ihanuutta. Jätin mainitsematta vesiputkien sulattamisen
hiustenkuivaajalla ja muut sydäntalven lieveilmiöt. Ja mitäpä
niistä,
tämä
luminen kauneus on kaiken mukanaan tuomansa vaivan arvoista!
Vuoden alussa olo tuntuu
melko lailla levänneeltä. Syksyllä on tosin pinnan
alla liikehtinyt: Suuntanamme on entistä suurempi sitoutuminen
tähän elämäntapaan ja -kuvioon. Se edellyttää
taas uudistumista ja kasvamista. Omalla kohdallani uudistumista edustavat
luontoterapiaohjaajan opinnot, jotka tuovat uutta syvyyttä omiin
tehtäviini Bergshagenissa. Opintojen vaikutus tulee ennenpitkää
näkymään toiminnassamme ja tuotteissamme.
Ensi kaudelle on suunnitteilla mm. ensimmäinen luontoterapeuttinen
retriittimme.
Takaisin päiväkirjaan
|
