 |
 |
 |
 |
|||||
 |
||||||||
 |
 |
 |
||||||
     
|
Omilla poluilla
Sivuillamme käytetyt laulunsanat ovat peräisin Tapanin kirjoittamista intiaanilauluista. Tapani myös kirjoittaa päiväkirjaa, jonka avulla saatte seurata seikkailujamme. Tervetuloa Omille Poluille!
Samaa kysymystä kysyin viisi vuotta sitten aloittaessamme luotsaamaan Bergshagenia. Totesin tuolloin, että toiminnassamme pääsemme molemmat hyödyntämään elämänkokemustamme ja ammatillista taustaamme. Saamme olla saattelemassa ihmisiä oman luontonsa äärelle. Kun tällaiseen tehtävään ilmoittautuu, voi olla varma, että pääsee oppimaan itsekin sitä mitä opastaa. Kuluneet viisi vuotta ovat kuljettaneet meitä syvemmälle omankin luontomme myrskyihin ja tyveniin, kirkastaneet edelleen omien polkujemme suuntaa. Näinä vuosina perheemme on kasvanut kahdella paimenkoiralla. Parina olemme saaneet rouhia särmiämme yhdessä tehtävän työn avulla. Olemme molemmat hiljaisempina talvikausina ehtineet opiskella meille olennaisia asioita. Satu valmistuu pian Co-Rento Voimavarakouluttajaksi ja minusta on tullut luontoterapiaohjaaja sekä "Spiritual Companion" Englannissa opiskelemieni kurssien myötä. Kumpikin meistä myös kokee saaneensa luovuutensa virtaamaan aiempaa vuolaammin. Satulla on välineenään yleensä kamera, minulla kynä ja kitara, miksei pakon edessä vasarakin. Tottakai elämä on heittänyt tiellemme myös haasteellisia kierrepalloja, esimerkiksi terveyteen ja sen myötä jaksamiseen liittyen. Juuri haasteet ja siunaukset kuitenkin lopulta kasvattavat meitä luotsaamaan kulkuamme oman luontomme mukaisesti. Tällä hetkellä se merkitsee Bergshagenin osalta keskittymistä kaikkein olennaisimpaan. Käytännössä tämä tarkoittaa edelleen pienimuotoisen luontomatkailutoiminnan ylläpitämistä, hengähdyspaikan tarjoamista kesän kulkijoille.
24.12.2011 Ja niin joului joutui, tänä vuonna vihreänä. Syksymme sujui tänä vuonna osin kaupungissa (Turku), osin Iniössä. Kauoungin ja maaseudeun vuoropuhelu oli inspiroivaa omalle luovuudelle, samoin uskon sen olevan inspiroivaa yleisestikin. Molempia tarvitaan! Joulusiivous on vielä hieman kesken, palaan imurin varteen... ja sitten saunaan! Joulun iloa, kaikkea hyvää planeettamme seuraavalle kierrokselle!
23.9.2011 Bergshagenin kausi on tältä vuodelta päättynyt. Kausi alkoi ristiäisillä ja päättyi koiraleirin jumalanpalvelukseen, johon osallistui viitisentoista koiraa, ja tietysti ihmisiä. Pappi siis siunasi läsnäolollaan sekä kauden alun että lopun. Kiitos kaikille kesän kulkijoille! Nyt keskitymme syystöihin: korjaamaan marjoja, sienä ja sanoja; kaikkea, mitä syksyn sadosta vielä on jäljellä. Voimantoivotus pimeämmän vuosipuoliskon ylittämiseen seuraavan runon siivittämänä: Mänty, solmuun taipunut joogi, huokaisee hämärään, vaihtaa aurinkotervehdystä uuteen asanaan. Sade taikoo tatit tanssiin ja tottahan sinä haet. Joka valssi on viimeinen.
25.8.2011 Syyskesä on tuonut Bergshagenin ohjelmistoon monia kursseja, joiden aiheista kulkeutuu hauskoja pohdintoja keittiöön saakka. Viime viikonlopun "Joogaa ja elämäntaitoa" -kurssilla varmistuivat isäntäparin enneagrammityypitkin: Olemme nelonen ja seiska - mutta kumpi on kumpi? Siinä pohdittavaa meidät tunteville! 25.7.2011 Etelä-Afrikka, Australia... vieraskirjaan klertyy kansallisuuksia. Eniten suomalaisten jälkeen on käynyt sveitsiläisiä - mikä lie viidakkorumpu sillä suunnalla paukkunut. Eräskin heistä totesi: "All Swiss should come here..." Ehkä, mutta siinä kyllä loppuisi saarilta tila kesken.
17.7.2011 Paljonkaan ei tarvitse houkutella saadakseen minut kaivamaan kitaran esille ja "viihdyttämään" aamiaisvieraita laululla. Tänään pääsin laulamaan erään sveitsiläisrouvan syntymäpäivän kunniaksi: "Nämä luodot ja saaret ripoteltuna mereen, kuin sanat paperille, rippeet tarinan, murut mantereen..." Laulun loppu on tultava kuulemaan Iniö Folkiin Jumon kylänrantaan lauantaina 30.7, tai nykäistävä aamaismajoituksen aamupalalla hihasta. Laulaminen on iloni.
27.5.2011 Huiskutimme juuri hyvästit Bergshagenin 95. leirikoululuokalle. Se oli samalla myös viimeinen leirikoulumme. Mielen täyttää kiitollisuus kaikesta koetusta. Samalla tunnemme myös, että luopumisen ajoitus on oikea. Seuraava pieni teksti on kirjoitettu leirikoulun alkuvuosina eräänlaiseksi teemaksi leirikoulutoiminnallemme. Se tuntuu sopivan myös tähän hetkeen, eikä sen viesti vanhene, vaikka leirikoulutoiminta Bergshagenissa nyt päättyykin. Elämys
on kantasanansa mukaisesti elettävä. Onnistunut
leirikoulu on mieleenpainuva elämys, Onnistuneen
leirikoulun on oltava myös "oppimus".
15.4.2011 Kevään ensimmäinen elävänä kohdattu kyy, Hänen Majesteettinsa, näyttää asustavan aivan talomme kulmalla halkopinossa. Kävimme juuri pienen reviirikeskustelun marjapensaan juurella: "Ei, tappaa en todellakaan sinua aio, ei sovi mitenkään arvomaailmaani", minä vakuuttelin. Eikä "muilutuskaan" tuntunut kovin hyvältä idealta - aavistelin, että näitä kyllä riittäisi, vaikka yhden onnistuisinkin uudelleensijoittamaan. Päädyin lopulta ehdottamaan rauhanomaista rinnakkaiseloa meidän ja koiriemme kanssa. "Annetaan toistemme elää rauhassa", totesin sille. Se vain myhäili hiljaa kerällään kauan odotettua aurinkoa palvoen ja muistutti lopuksi: "Aina valppaana! Ja muuten, ehkä kannattaisi tehdä halkopinosta pian selvää." 16.3.2011 Maaliskuun piteneviä iltoja osaa todella arvostaa sinniteltyään koko talven luonnonmukaisissa valaistusolosuhteissa. Tähtikirkkaana iltana kylmä kirpaisee vielä, Jupiterin ja Merkuriuksen hivuttautuessa rinnakkain horisontin yläpuolelle. Meren jäällä koirien kanssa kulkiessaan on helppo - tänäkin keväänä - ihmetellä vuodenaikojemme valtavia kontrasteja. Yöllä talvi vielä muistuttaa itsestään, päivällä aurinko jo nauraa sille päin naamaa. Nyt ihailemani tähtitaivas haalistuu pian valoisiin öihin ja lahden takaisessa saaressa huutava yksinäinen huuhkaja saa luovuttaa äänimaiseman hallinnan koko kevään kuorolle. 26.2.2011 Kevät, valaistunut mestari, lähestyy vääjäämättä näitäkin saaria. Aurinkoisilla pakkasenpuremilla hiihtoretkillä sen saapumisen jo huomaa, kylmyydestä huolimatta. Suosikkikohteeni viime päivien lenkeillä on ollut keskellä Iniön aukkoa sijaitseva kolmen luodon ryhmä "Ljusören", "Valoluodot". Suurin luodoista kohoaa kuin kalju päälaki merestä, jota sen ympärillä riittää. Luodon huipulla on tilaa ajatella avaria ajatuksia ja olla kiitollinen elämästään. 12.1.2011 Uusi
vuosi on tuonut tullessaan tuttuja vuodenkiertoon kuuluvia asioita:
matkamessut, kesän ensimmäiset majoitusvaraukset, hiljalleen
pitenevän päivän ja lupauksen keväästä.
Vielä on kuitenkin riittävästi talven sinistä
hämärää, johon käpertyä ennen kevään
voimakasta valoa. Itselleni käpertyminen merkitsee tällä
hetkellä yksinkertaistamista ja hidastamista: omien polkujen
ja latujen tarpomista umpihankeen, hyvien kirjojen maailmaan sukeltamista
ja sosiaalisen median paastoa. On mukavaa, että nyky-yhteyksillä
Iniöstäkin on vaivatonta olla yhteydessä maailmaan,
kuulla sen kuulumisia. On kuitenkin myös terveellistä välillä
olla unplugged-tilassa, kuullostella, mitä oikeastaan itselle
kuuluu.
|
|||||||